Sisulla kiven läpi

Hei!

Tänään oli se "odotettu" opponointi tilaisuus. Tein vielä viimeiset viimeistelyt puolta tuntia ennen tilaisuuden alkua ja hermot oli mennä muutamaankin otteeseen niiden tuntien aikana. Ensinnäkin, internet takkusi oikeen kunnolla juurikin silloin kun mun olisi pitänyt olla puolustamassa omaa työtäni ja vastaamassa kysymyksiin Adobe Connect päätti jumittaa ja heittää mut ulos, ei kerran vaan useammankin kerran. Ei paljon jäänyt käteen siitä, onneksi saan vielä kirjalliset kommentit illan aikana sähköpostiin. Sitten oli L:n vuoro opponoida A:n työ. L ei kuulemma noudattanut annettuja ohjeita ja määräyksiä ja 15 minuutin opponoinnin jälkeen (siis siinä vaiheessa kun L oli valmis) sille sanottiin, että sen pitää noudattaa nyt ohjeita ja tehdä koko homma aöusta alkaen! Se oli törkeetä, olihan se noudattanut ohjeita ihan kuten me neljä muutakin. Siinä vaiheessa alkoi tunnelma lämmetä kun minä sitten täräytin siihen omat mielipiteeni päälle. Mietin jopa koko tilaisuudesta poistumista, koska L:n kohtelu ei ollut asianmukaista. Vedin kuitenkin kunnialla loppuun asti ja nettikin toimi sitten (kumma kyllä) loppu ajan ihan kohtuullisesti.

Olen toki ehtinyt tänään suksillekin. :) oli ihan huippukiva hiihdellä, oli hyvät ladut tänään ja omat pitopohjat toimi kuin unelmat tänään kun pakkastakaan ei ollut kuin 3 astetta. Aurinko vain puuttui, mutta kyllä se varmasti kevään edetessä taas ilmestyy, talvihan vielä on. Kävi tosin mielessä, että pitää varmaan varata auton perään kypärä, selkäpanssari ja suojahousut tästä lähin jos ladut on ihan jääratana. Voi tulla rumaa jälkeä jos vetää lipat...

Tekee ihan mielettömästi päästä rinteeseenkin taas. Keppiviidakkoon tai softaradalle pitäisi piakkoin päästäkin. Se on ihan mieletön fiilis kun suksi leikkaa siististi jäähän tai kovaan rinnealustaan ja käännöksistä saa vauhtia aina seuraavaan. Sitä tunnetta ei sanoin voi kuvailla, se pitää kokea ihan itse.

// M